Annin taimi & tarvike

Kevättä odotellessa!

2011-01-24T19:20:00.000+02:00

Päädyin lopulta tällaiseen raikkaaseen ja keväiseen vihreään ulkoasuun, vaikka se ensin vaikuttikin silmääni jotenkin tyhjältä ja kolkolta. Nyt kun silmä tottuu siihen niin on se ihan kiva, ainakin jonkun aikaa saa nyt välttää. :) Tämä ei ole vielä ihan valmis, sellaista pientä hiomista vielä näköjään tarvitaan, mutta siihen minulla ei ole energiaa nyt. Ehkä sitten, kun koulu loppuu ja elämälläni ei ole enää varsinaista merkitystä, voin ottautua kasvibloggaajan rooliini ja tehdä hienosäätöjä ja kaikenlaisia istutuskokeiluja.

Minulla on kevättä varten jo paljon uusia suunnitelmia, mutta en paljasta niitä vielä, koska ne ovat niin hurjia! Iloiseksi yllätyksekseni kävijälaskuri se vaan hurruuttellee, kohta on 600 mittarissa! Hassua. Minusta oli jo tosi hienoa, kun blogissani oli vierailtu 40 kertaa. Missä välissä ne muut 560 oikein tulivat?

Mitä taimiin ja tarvikkeisiin tulee, muutamia menetyksiä on talven aikana tullut. Toinen verigreipeistä (onneksi se oli se ei-kukkiva yksilö) kuoli ja samoin teki toinen mandariineista. Myös rakas jätti-avokadoni kuihtui jostain tuntemattomasta syystä pois :( Kahvit sen sijaan ovat kasvaneet aivan uskomatonta vauhtia, nyt yksi taimi on jo sen alkuperäisen pensaan kokoinen. Sitruunat voivat olosuhteisiin nähden hyvin, talvi on menty TODELLA vähäisellä kastelulla. Lähinnä sen takia, että minulla on niin huono muisti.. Se toinen säälittävä pikku-mandariini ei ole kasvanut yhtään, mutta on kyllä ihan vihreä ja näyttää virkeältä. Ehkä se tänä keväänä tekee uusia lehtiä? Bambu on kasvanut ihan järkyttävän paljon, sen juurella on jo uusi suuri-pieni vauva ja se edellinen on jo kasvanut suuremmaksi kuin äitinsä! :o Neljä uutta lasta on myös putkahtanut tuolta ylhäältä, varren "solmu"-kohdista.
Tilanne ompi siis muuttunut paljon viimeisistä päivityksistäni, mutta päivittelen juttuja ja laittelen kuvia sitten keväämmällä. :)

Mukavaa kevään odotusta kaikille, päivä jatkui viime viikolla näillä korkeuksilla joka päivä jo viidellä minuutilla! Sieltä se aurinko ja lämpö tulee :)

2010-12-19T12:12:00.005+02:00

Olen ollut poissa kasvien kasvattelubloggailun saralta jonkun aikaa nyt. Myös bloggaamisen lopettaminen, kyllä luitte juuri oikein, on käynyt mielessäni. Mutta älkööt te vaipuko epätoivon alhoon, en suinkaan aio tehdä sitä, vaan päätin juuri äsken minuutti sitten, kun rupesin kirjoittamaan tätä tiedotusta, että teen täydellisen uudistuksen!

Molempi parempi, kaikki voittaa (eli minä kaikissa persoonissani). Olen sellainen ihminen, että kyllästyn asioihin suhteellisen äkkiä ja se syö motivaatiotani, joskun aivan loppuun asti. Olen yllättynyt ja ylpeä itsestäni, että olen jaksanut tehdä tätä näinkin pitkään! Ensinnäkään en suinkaan halua heittää kaikkea niin sanotusti Kankkulan kaivoon ja toiseksi raotan ajatusmaailmaani mahdollisille lukijoille vielä sen verran, että RAKASTAN erilaista näpertelyä, johon lasketaan myös blogien täydellinen uudistus! Edessä on miljoona erilaista kokeiluversiota, verta ja kyyneliä, mutta jännityksellä odotamma mitä tuleman pittää!

Kiitos.

Ainiin ja ps! Jos joku oikeasti taas lukee tätä, niin jos on joitain toiveita ja/tai vinkkejä, niin ne on oikein tervetulleita! :)

2010-08-02T14:08:00.008+03:00

Vasta tuota edellistä avokadon kuvaa katsottuani tajusin miten kamalasti se on tämän kesän aikana kasvanut! Hui kauhistus! Pituuteenhan on tullut reilusti puolet lisää! Se on meinannut vähän rueta mutkittelemaan, mutta olen yrittänyt käännellä sitä, jotta kasvi saisi aurinkoa joka suunnasta tasapuolisesti. Vähän aikaa sitten jouduin laittamaan tukikepin.

Nyt kun tuo kasvi on noin korkea, ei juttua riitä sen alalaitaan asti! :D Estetiikka hieman kärsii, mutta minkäs teet kun kasvit kasvaa niin hyvin. :)

Sitruunoiden arkea

2010-08-02T13:44:00.013+03:00

Kun nyt kerta ruettiin kirjoittelemaan, niin kirjoitellaan sitten kunnolla!

Yksi sitruuna on kasvanut ylitse muiden, ja yhden olen viskannut pois. Myös mummolaan viemäni sitruunat ovat kasvaneet ihan älyttömästi, kaksi niistä on vähintäänkin yhtä isoja kun tämä minun isoimpani, yksi on sitten jäänyt ihan minikokoiseksi. Tällä isoimmalla puulla on jo sormen paksuinen varsi, joka on puutunut kokonaan jo jonnekin puoleen väliin asti. Jokohan sitä voisi rueta kutsumaan rungoksi?

Tämä kesä on varmaan ollut kasveille jo muutenkin aika rankka, eikä sitä ainakaan helpota se, että minä en aina muista kastella niitä. Tämä sitruuna kävi jo ihan lehdettömänä ja olin viskaamassa sitä pois, kun huomasin siinä pienen lehdenalun. Nyt se sitten näyttää tältä.

Poisheittämäni sitruuna oli se oudon mallinen jolla ei ollut piikkejä. Se yllätys yllätys vähän kuivui eikä enää elolle eestynyt. En ehkä edes yrittänyt tosissani.

Kuulumisia pitkästä aikaa!

2010-08-02T13:10:00.008+03:00

Olen ollut nyt pari kuukautta kesälomalla bloggailusta, enkä ole ihan kamalasti huushollannut kasvienkaan kanssa. Nyt kuitenkin kun minulla on täysi-ikäisyyden tuoma vastuu ja laskurikin näyttää yli 400 vierasta, päätin kertoa täällä jotain.

Tämä juttu tulee nyt varmaankin puoli vuotta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Eli siis tuossa keväällä kirjaimellisesti hajotin kahvipensaan (kylläpä siinä oli juuria!) miljoonaksi pieneksi kahvipuuksi. Elimme jonkin aikaa pienessä tropiikissa, kunnes sain lahjoitettua ylimääräisiä pois. Aika monta niitä kyllä on vieläkin...

Erottaminen onnistui hyvin, vaikka juuria oli ihan älyttömästi ja jostain syystä kaikki kahvit ruukkuihin saatuani juuria jäi iso mytty jäljelle.. :D Nyt kesän aikana kahvit ovat ottaneet oikein kasvuspurtin ja tekevä nyt jo tosi isoja lehtiä.

Kuvan etualalla aika säälittävä mandariini. Jostain syystä ne eivät ole kasvaneet mitenkään menestyksekkäästi.

Elämä on taas ihanaa!

2010-07-25T01:41:00.008+03:00

Näin minuutin kuluttua kävikin ilmi, että taustakuvarakkauttani ei olekaan kokonaan poistettu, vain sen nimi on muutettu! Asia on nyt korjattu ja bloggailija lepytelty. Ehkä uudistusten aika blogissani koittaa vielä, mutta se ei totisesti ole nyt.

Voi kyynel :(

2010-07-25T01:23:00.005+03:00

Minun upea punahohtoinen kukkaistaustakuvani on poistettu the cutest blog on the block -sivustolta ja nyt koko ihana värisommitelma ja sitä myöten blogi on pilalla.
Hyvä on, ehkä ylireagoin hieman, mutta voihan pylly!!!!!
Minua on niin vaikea miellyttää. Tuskin mikään taustakuva tulee koskaan olemaan yhtä lähellä sydäntäni. Mutta ei kai tässä auta muu kuin uusia koko kikkare.

Tilaus lähetetty!

2010-05-14T12:31:00.006+03:00

Ährättyäni kiitettävän ajan tietokoneella tänä kauniina kesäpäivänä laskiessani minkä verran mitäkin taimia ja juuria pitää tuohon pyöreään penkkiin tilata, sain viimein viherpeukaloiden tilauksen lähtemään! Nyt kunhan arki koittaa, alkaa kuumeinen odotus, milloin valtaisa paketti saapuu! Tilauksen teko oli vähän hermoja raastavaa, kun yritin laskea sektorin kaaren pituuksia ja sovittaa istutusvälejä niihin. Yleensä matematiikan kokeissa teen aina jonkin kuuden pisteen kömmähdyksen, toivottavasti nyt en. :D Vaikka yritin tehdä tilauksen oikein huolellisesti, vähän jänskättää silti, että entä jos sieltä tuleekin jotain ihan ihmeellistä.

Muuten tämä operaatio perennapenkki on edennyt sillä tavalla, että yksi kerros tiiliä on ladottu pois, ja seuraavaksi täytyy kaivaa ne jotkut tuijat siitä keskeltä pois. Saattaa olla, että multien vaihto on myös ajankohtaista, joten jospa ehkä ensiviikolla saapuvat taimet saavat töpinää töppösiin.

Eilen rupesin leikkelemään pensasaitaa, joka ilmeisesti on pajunlehtiangervoa. Olen ollut viimeaikoina muutenkin vähän huonossa hapessa, joten jo kahden pensaan jälkeen tuli kertakaikkinen uupumus ja nukuinkin sitten koko upean loppupäivän. Varmaan tänään voisi vähän myskää lisää.

Ananasta pitkin naamaa

2010-05-08T12:08:00.009+03:00

Ostin eilen aivan valtavan suuren ananaksen. Hedelmäosastolla oli nyt varmaan jotkut ananas-teemapäivät, sillä niitä oli valtavasti! Valitsin hedelmän kokonaan lehtiruusukkeen perusteella, sillä vaikka netissä aina kehotetaan valitsemaan sopivan kypsä hedelmä, ei minulla ollut hajuakaan millainen ananas on kypsä. Valitsin jonkun tällaisen extra sweet -lajikkeen, jonka lehtiruusuke oli tosi hyvän näköinen, lehdet olivat hyvässä kunnossa ja uusia näytästi olevan tulossa. Osa lehdistä on sahalaitaisia.

Nyt tänä aamuna rupesin silpomaan hedelmää, en voi käsittää miten kaikki mitä teen hedelmille päättyy hirmuiseen sotkuun! Käteni olivat kyynärpäitä myöden ananasmehussa, kuten myös naama ja hiukset. Ensin leikkelin tupsun irti hedelmästä (lehtiruusukkeen alapuoli jäi terävän malliseksi), koska se ei lähtenyt irti kiertämällä, ja rupesin sitten repimään alimmaisia lehtiä irti. Alimmaiset lehdet olivat vähän tiukassa, mutta isommat irtosivatkin jo tosi helposti. Pieniä, ilmeisesti jotain juuria paljastui lehtien alta. Lopulta nirhasin myös alaosan terävän mallisen piippulan tasaiseksi ja sieltäkin paljastui juuren alkuja. Tökkäsin tupsun eilen tekemääni hiekka-multa -seokseen, ja kastelin ihan minimaalisesti.

Söimme hedelmän pikkusiskoni kanssa (keskikohta oli ihan älyttömän kirpeä! :D) ja sieltä löytyi myös 5 pientä siementä. Ajattelin tökätä myös ne johonkin multaan, toisaalta mieleni tekisi laittaa ne samaan astiaan kun tuo lehtiruusuke, mutta luulempa, että siemenet tarvitsisivat vähän kosteamman ympäristön.

Bambun uusi kasvualusta

2010-05-07T16:52:00.007+03:00

Rakas bambuni on aina ollut hiukan tempukas kasteltava. Aina kun sitä sattuu kastelemaan vähän jotenkin väärin/jotenkin muuten epämieluisalla tavalla, se järjestää hirveän shown ja alkaa vetää vihreää väriä pois lehdistään. Nyt kyllästyin siihen, ja päätin kokeilla hieman ilmavamman kasvualustan luomista, jos vaikka bambu meinaa aina joskus tukehtua kun sitä kastelee. Hain pihalta puulastua ja hiekkaa ja sekoitin niitä multaan silmämääräisesti. Vaihdoin samalla astian pienempään, sillä juuret ovat tosi pienet. Saas nyt nähdä ottiko se tästä operaatiosta entistä enemmän itseensä.

Kukka aukesi!

2010-05-06T14:34:00.020+03:00

Kylläpäs nyt on hyvä mieli, nimittäin viime yönä verigreipin kukka oli auennut! Kukka on paljon suurempi mitä odotin, ja avautui siis yöaikaan noin puolentoista viikon päästä siitä kun huomasin nupun. Se tuoksuu TODELLA voimakkaasti, ihan kuin jollekin hajuvedelle, ja tuoksu on vallannut koko huoneen! Terälehtien taka-osa on täynnä nättejä, jollain tapaa läpikuultavan oloisia, vaaleanvihreitä pilkkuja.

Tässä vielä lähempi kuva kukkasesta! :)

"Herranen aika!"

2010-04-25T14:59:00.022+03:00

Nämä sanat tulivat suustani kun menin äsken katsomaan mitä kasveille kuuluu. Suurempi verigreipeistä majailee isoimman sitruunan lehtien katveessa ja sen latva näyttää nyt tältä! Ihmeiden aika ei ole ohi, huh huh, siis kai se on kukan nuppu? Uskomatonta. Kasvi on vielä tosi pieni, ei vuottakaan vanha ja varmaan joku parikymmensenttinen, miten se edes voi tehdä kukan? Mutta hieno homma, katsellaan nyt mitä tapahtuu. Otan paljon kuvia ja laitan tänne nähtäväksi! Siis uskomatonta.

Jospa tämä merkitsisi nyt sitä, että se kukkii myös tulevaisuudessa ja tekee sitten joskus myös hedelmiä! How awesome would that be?!

On tämä ihan sulaa hulluutta

2010-04-23T15:46:00.003+03:00

Eilen oli puutarhapiirin ensimmäinen kerta pihalla ja aiheena leikkaaminen. Keli oli kuitenkin ihan HIRVEÄ, lämpötila oli nollassa, tuuli ihan mahottomasti ja räntää tuli taivaan täydeltä. Ihanaa. Mutta sinne sitä vaan halusi lähteä. Vaatetta vaan niskaan niin paljon kuin liikkuvuus salli ja ei kun menoksi. Reilu kaksi tuntia siellä jyryttiin (tai minä jyrysin kun olin opettajamme lisäksi niitä harvoja joilla ei koskenut selkään tai polviin..) ja leikattiin omenapuita ja mustia viinimarjoja. Ihan mukavaa siellä oli vaikka ensin meinasi tulla kylmä. Lopuksi teekupponen kuitenkin lämmitti, aika kultasi muistot ja nyt olen jo innoissani suunnittelemassa oman pihan leikkelyä.

Niinhän siinä sitten kävi

2010-04-16T18:19:00.001+03:00

..että jouduin viskaamaan mangon pois! Alku oli erittäin lupaava ja uskon epäonnistumisen johtuvan lomamatkastani, joten varmasti joskus tässä taas tuon kaupasta mangon. Se maistuikin sitä paitsi ihan kivalle.

Kauniita kukkasia

2010-04-16T18:10:00.006+03:00

Meillä on nyt tämän näköinen uusi tulokas, joka mielestäni voisi olla vaahtera-aulio. Meillä on ollut tällainen aikaisemminkin, mutta sille kävi huonosti paahtavassa auringossa. Kukkii tosi komeasti pitkän aikaa, uusia nuppuja sen kun vaan ilmestyy koko ajan lisää! Omasta mielestäni tosi kaunis pensasmainen kukka.

Suunnitelma!

2010-04-16T14:38:00.032+03:00

Nyt on kevättä rinnassa ja uusi, aktiivinen elämä talvisen masennuksen jälkeen saa alkaa! (Olen käynyt jopa kampaajalla! :D) Tunnen olevani paljon virkeämpi, eikä tässä jaksossa tarvitse edes käydä koulussa paljon minkään vertaa, siispä ilmoittauduin hetken mielijohteesta kansalaisopiston Puutarha kauniiksi -kurssille. Vaikka kurssin keski-ikä poikkeaa melkoisen paljon omastani, siellä on ihan mukavaa. Olen ollut siellä kolme kertaa, ja olemme käsitelleet kasvien leikkaamisen, lannoittamisen, kalkitsemisen ja istutukset. Viime kerralla oli pihasuunnittelua ja sinne sai viedä jonkun oman pienen alueen ryhmän kanssa suunniteltavaksi. Minä ainoana aktiivisena oppilaana mittailin pihamaallamme olevan pyöreän kukkapenkin, joka on muuten tosi upea, mutta se on ollut viime vuodet ihan oman onnensa nojassa. Tällainen suunnitelma me siellä eläkeläisten kanssa kuitenkin saatiin aikaan! Tein tällaisen upean paint-havainnollistuksen.

1.SYREENI 4. TULIKELLUKKA 9. PIONIT

2. SAMMALLEIMU 5. KURJENPOLVET 10. PEURANKELLO

/SUIKEROALPI 6. JAPANINAKILEIJA 11. SYYSLEIMUT

/KETONEILIKKA 7. HOHDEKUKKA 12. HARJANEILIKKA

3. ESIKOT 8. MALVA

Penkki on siis halkaisijaltaan 3,5 metrinen, reuna on muutaman kymmenen sentin korkuinen ja se on ladottu harmaista koristetiilistä. Se on hyvin aukealla ja aurinkoisella paikalla, ja keskellä pojottaa lamppu.

Kurssin opettaja ehdotti heti penkin mitat kuullessaan, että siihen voisi tehdä liuskekivestä tai sorasta pieniä polkuja, joita pitkin hoitaminen onnistuu. Tykästyin siihen liuskekivi-ideaan. Sitten reunoille halusin jotain sellaista kasvia, joka kasvaisi hieman reunan yli roikkumaan. Pidin myös opettajan ideasta laittaa yhteen sektoriin pikkuisen puun. Saahan nähdä minkälainen siitä lopulta tulee!

Heipä hei rakkaat kävijät!

2010-03-14T18:43:00.009+02:00

Lisäsin tuossa pari viikkoa sitten tänne blogiini tuollaisen upean omppu-kävijälaskurin! Olleeni viikon täysin (ainakin melkein täysin, kävin vaan kerran facebookissa!) internetistä eristäytyneenä omput näyttävät nyt - voisimpa melkein sanoa, että huomattavasti - suurempaa lukua kuin viikko sitten. Luottamukseni noihin ilmaislaskureihin ei ole mitenkään suunnaton, joten jos täällä oikeasti käy joku, olisi kiva, jos jälkeen jäisi kommentteja. Ne piristäisivät pienen puutarhurin arkea! Kaikenlaista palautetta olisi kiva lueskella, miten päädyitte tänne, uusia ideoita ja silleen, risuja & ruusuja, kyllähän te tiedätte.

Tässä on nyt varmaan käynyt niin, että tuo laskuri on läväyttänyt viiveellä tuohon jokaisen sivunavauskerran jonka olen itse tehnyt bloggaillessani, eikä täällä oikeasti kukaan käy. :D

Vaikeuksien kautta voittoon, avokado!

2010-03-14T18:34:00.009+02:00

Avokado on nyt kyllä talven ollut niin kutsutusti vähän huonossa hapessa.

Ensin se nyhjötti syksyllä vähän liian pimeässä nurkassa
-> lehdet ruskistuivat, käpristyivät ja putosivat.

Sitten siirsin sen samaan paikkaan sitruunoiden kanssa
-> valoa
-> uusia lehtiä!

Talvi tuli ja lämpötila laski
-> lehdet ruskistuivat, käpristyivät ja putosivat.

Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja pakkaset ovat lauhtuneet
-> kukkapöydälläkin on lämpimämmät olot
-> uusia lehtiä!
(nuo entiset rumiluslehdet eivät tosin ole kaikki vielä pudonneet..)

Hups!

2010-03-14T17:33:00.005+02:00

Olin tuossa juuri reilun viikon mittaisella lomareissulla, enkä ennen lähtöä "kerennyt" pistää mangonsiementä multaan, vaikka siinä oli jo ihan mukava pieni juuri. Nyt sitten takaisin tultuani huomasin, että siemeneen oli tullut hometta. :( Harmillinen takaisku, mutta leikkasin homehtuneen osan juuresta pois ja otin irtonaisen ohuen kuorikerroksen siemenestä pois. Vähän siihen jäi sitä valkeaa vieläkin, mutta pistin siemenen kuitenkin ruukkuun. Vähän kyllä huolestuttaa se home joka vielä jäi siihen..

Verigreippien kevät

2010-02-21T13:28:00.007+02:00

Pienet verigreippisenikin selviytyivät talvesta oikein mallikkaasti samoissa alle 15 lämpöasteen olosuhteissa kuin sitruunatkin. Molemmat ovat alkaneet kasvattaa uusia lehtiä, mutta en millään raaskinut latvoa niitä vielä, koska ne ovat niin pieniä. Ensi keväänä sitten. Luulempa, että suurempiin astioihin muuttaminen on molemmilla edessä ihan lähiaikoina, sillä multa vaikuttaa todella huonolta, se on ihan kuin jotain pahvia.

Kevät on täällä!

2010-02-21T13:03:00.013+02:00

Aurinko on paisteellaan herättänyt sitruunat - ja minut - henkiin! Uusia lehtiä on alkanut ilmestymään hurjaa vauhtia ja minä olen saanut energiaa, jonka joudun kuitenkin käyttämään niinkin mälsään juttuun kuin opiskeluun. No, joka tapauksessa, kukkapöydällä on taas alkanut vihertää ja olen saanut jo vähäsen puuhastella kaikkea kasveihin liittyvää. Sitruunat pärjäsivät talven yli tosi hienosti, sellaisessa <15°C lämpötilassa. Kastelin melko harvakseltaan, aina silloin kun satuin muistamaan.

Nyt sitten kun sitruunat alkoivat kasvamaan taas, latvoin ne kaikki. Napsautin vain saksilla ne ihan uusimmat lehdenalut pois. Vähän aikaa piti kyllä istua ja miettiä ne sakset kädessä ennen kuin uskalsin leikata. Mitään dramaattista ei kuitenkaan näytä tapahtuneen, kasvattini ovat yhä hengissä ja näyttävät virkeiltä. Ajattelin, että seuraavan kerran kun vaihdan akvaarioon vettä, voisi kokeilla käyttää sitä akvaariovettä kasteluun.

Yksi sitruunoista on edelleen eri näköinen kuin muut (vasemmalta katsoen kolmas kuva), sillä ei ole vieläkään yhtä ainuttakaan piikkiä ja lehdet ovat eri muotoiset. Ensimmäisessä kuvassa oleva sitruuna taas on kaikkein suurin ja mun henkilökohtainen suosikki!

Anni versus mango

2010-02-13T20:47:00.017+02:00

Tänään kun huomasin kuinka sitruunat olivat heränneet talven jälkeen henkiin, innostuin heti miettimään, että mitä haluaisin idättää seuraavaksi.

Iltapäivällä lähdin sitten muka kirjastoon kysymään muutamaa kirjaa äidinkielen kurssia varten, niin eihän se firma ollut enää auki! Harmillinen takaisku, mutta kun kerran tuli lähdettyä, niin hyökkäilin sitten ympäri naapurikuntia. S-marketin hedelmähyllylle päädyttyäni mietiskelin, että mikähän hedelmä mahtaisi olla kiva, ja viikonlopun suppean valikoiman myötä päädyin mangoon (lähinnä YouTubessa näkemäni videon takia).

Vaikka ensin ajattelin jättää hedelmän silpomisen hamaan tulevaisuuteen, en millään malttanut olla ihan vain vähän kurkistamatta millainen hedelmä se mango nyt sitten oikein on. Enpä arvannut mihin ryhdyin ja rentouttava lauantai-illan saunanikin siirtyi myöhempään ajankohtaan. Lopulta kuitenkin sain siemenkodan irti hedelmästä, tai pikemminkin hedelmän irti siitä siemenkodasta, ja vähän aikaa hämmästeltyäni päätin eliminoida siemenkodan ja ottaa itse siemenen tehoidätykseen märän paperin väliin akvaarion lampun päälle. Toivottavasti se ei homehdu siinä.

En kyllä osannut yhtään arvella, millainen asia sieltä mangon sisältä löytyy, mutta en olisi kyllä iki maailmassa osannut odottaa tällaista. Siemenkota näytti 100-kertaiselta sitruunan siemeneltä ja itse siemen muistutti erehdyttävästi kuoressaan lötköttävältä osterilta, kun sain tuon kodan murrettua auki. Yäks.

2009-10-10T16:40:00.008+03:00

Kävin viime viikonloppuna Helsingissä katsomassa mitä ne etelän vetelät touhuaa ja majailin isotätini luona. Olin kuullut, että hänellä on tosi iso kahvipuu ja jännityksellä odotin sen näkemistä. Ja sehän oli valtava! Puu ylettyi lattiasta kattoon ja lehdet olivat kämmeneni kokoisia (kätöseni eivät kylläkään ole kovinkaan valtavat). Täti kertoi puun olleen hänellä jo ainakin 15 vuotta, enkä ihmettele sitä yhtään.
Puu kuulema kukkii säännöllisesti ja sen myötä tekee papuja, niitä oli nytkin yhdellä oksalla varmaan 20. Ensin pavut ovat vihreitä ja muuttuvat sitten punaisiksi.

Sitruskokoelma laajenee

2009-10-01T14:55:00.006+03:00

Tänään kun koeviikkoni oli viimeistä englannin koetta vaille valmis, tein jotain suhteellisen epätavallista ja nappasin ruokalasta mandariinin. Ja tämä on siis epätavallista siksi, että yleensä hedelmät näyttävät minusta melko epäilyttäviltä, enkä uskalla ottaa niitä. En ensin meinannut saada kuorittua sitä (tiesinhän, että nämä ovat huonoja, ei kyllä olisi pitänyt ottaa!), ja sitten lopulta huomasin olevani ihan kuin joku sarjakuvasankari joka sylkee vesimelonin siemenien sijaan sarjatulena mandariinin siemeniä.

Siemeniä oli siis yllättävän paljon. Pidin tätä merkkinä maailmalta ja keräsin siemenet talteen lautasliinan sisään. Ystäväni Essin mandariinissa ei ollut yhtäkään siementä, luultavasti hänessä ei vain yksinkertaisesti ole puutarhuriainesta. Englannin kokeen tehtyäni ja kotiin päästyäni rupesin 'loman' kunniaksi viherpeukaloimaan ja laittelin myös mandariinit jo kaikille tutuksi tulleeseen sitrusten idätysastiaan ja astian sitten akvaarion lampun päälle lämpimään. Koska talvihan ei minua pidättele!

Tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy..

2009-10-01T14:29:00.004+03:00

..kun sitruunoiden juuret tursuavat ulos purkkien pohjista!

Olin jo melkein laskemassa sitruunani levolle, kun nyt sitten satuin katsomaan astioiden alapuolta. Jokaisessa oli tullut juuria ulkopuolelle ihan jonkin verran. Pohdiskelin kannattaakohan niitä rueta enää vaihtamaan uusiin ruukkuihin, mutta tulinpa sitten siihen tulokseen, että ei niitä juuria voi jättää koko talveksi tuolla tavalla törsöttämään. Siispä ostin saviruukkuja, niitä kun olen kuullut sitruksille suositeltavan, ja vaihdoin pikku-sitruunat niihin. Operaatio itsessään onnistui erittäin hyvin, harjoitus tekee selvästi mestarin!

Sitruunat ovat edelleen kasvaneet hurjasti ja haaroneetkin hieman ihan itsenäisesti. Tuo vasemmanpuoleinen on se jota tuossa kesällä latvoin ja se on nyt jäänyt pienemmäksi kuin muut. Se on muutenkin erilainen kuin muut, sillä on eri malliset lehdet, eikä sillä ole lainkaan piikkejä. Kaikille muille on jo jonkunlaiset piippulat ilmaantunut.

Verigreippitaimien erottaminen! päivä 96

2009-09-16T09:37:00.008+03:00

Tänään, kun kouluun tarvitsi taas rientää vasta puolilta päivin, päätin olla tomera ja tehdä jotain hyödyllistä ja tärkeää. Sen sijaan, että olisin katsonut täydellisiä naisia ja syönyt pullaa, päätin erottaa kaksi verigreippiäni, jotka siis siunautuivat samasta siemenestä. En tiennyt mitä odottaa, koska yleensä näitä kasveja on ilmaantunut tasan yksi per siemen. Päässäni alkoi muotoutua kauhuskenaarioita yhteisistä juurista ja ties mistä. Positiiviseksi yllätyksekseni sain kuitenkin huomata, että kumpikin olivat ihan itsenäisiä yksilöitään, eikä toimenpiteisiin tarvinnut ryhtyä. Tuo pienempi sai kasvaa lapsuutensa isomman sisarensa varjossa, ja nyt viimeaikoina sen uudet lehdet eivät ilmeisesti valonpuutteen johdosta ole päässeet kasvamaan. Toivottavasti se nyt pääsee yli tästä traumasta ja rupeaa taas kukoistamaan.

Ihan alkuvaiheessa, kun greippien versot näyttivät tismalleen samanlaisilta kuin sitruunoidenkin, harmittelin vähän mielessäni sitä jos niistä nyt kasvaa sitten prikulleen samanlaisia. Mutta nyt alan olla melko vakuuttunut, ettei niin tule käymään. Sitruunoiden lehdet nimittäin ovat koko ajan olleet aivan 'tavallisia' suikuloita, mutta verigreipillä ne muodostuvat kahdesta osasta, alussa on tuollainen pienempi osa josta sitten lähtee tuo iso lehti, kuva alla. Aluksi luulin tämän mallista lehteä vain joksikin mutaatioksi, mutta koska kaikki uudet lehdet ovat olleet saman muotoisia, hieman ounastelisin sen kuuluvankin olla näin. Tai sitten ei, tässä vaiheessa ei voi vielä oikein sanoa varmaksi.

2009-09-14T15:36:00.014+03:00

Gerberat ovat mielestäni tosi kauniita kukkia, ja niitä löytää aina joskus ihan siitä tutusta marketistakin. Värivaihtoehtoja on useita, meillä on ollut kolme erilaista: todella syvänpunainen, tumma pinkki ja nyt tuorein on tämä vaaleanpunainen. Kukat ovat melko suuria ja niitä on melko paljon. Ja uusia tulee sitä mukaa kun entiset lakastuvat! Gerberasta on siis iloa silmälle pitkäksi aikaa vaikka se ei kuki kuin kerran. Kukkimisen jälkeen sen voi siis viskata pois. Ilmeisesti siitä voisi myös kerätä talteen siemeniä ja sitä kautta saada uuden kasvin, mutta siitä minä en tiedä sen enempää.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa että älä pistä gerberaa kovimpaan keskipäivän paahteeseen, se nimittäin lurpahtaa hyvin äkkiä. Varjoisampi ja viileämpi ikkuna on sille enemmän mieleen.

Kotimaiset kasvikset, osa 2

2009-09-14T15:26:00.009+03:00

Nyt se on viimein täällä, nimittäin kahvi! Vaikka papuni eivät koskaan itäneetkään (en ole tainnutkaan mainita siitä täällä epäonnistumisen tuskissani), city market soi minulle tämän kauniin pikku-pensaan. Alkuun joidenkin lehtien reunat olivat vähän huonon näköisiä, mutta nyt pehko on innostunut ja kasvatellut uusia, kiiltäviä lehtiä.
Kahvi ei ilmeisesti pidä kalkista mullassaan eikä kasteluvedessään, eli kastella kannattaa joko sadevedellä tai kipata sille pintaosiot seisoneesta vedestä. Jossain neuvottiin myös kiehauttamisen tekevän vedestä kahviystävällisempää, en vaan oikein ymmärrä, että miten.

Sitruunoiden hurja kasvukausi, päivä 116

2009-08-19T19:47:00.008+03:00

Suuremmat sitruunat olivat tässä jokunen päivä sitten päättäneet rueta kasvamaan! Pituutta tuli huimasti lisää ihan vain muutamassa päivässä. Oikeassa reunassa oleevaa vaille kaikki ovat myös haaroneet ihan omia aikojaan. Ajattelin silti kuitenkin latvoa tuota suurinta ja kun napsautin uusimman lehtiparin pois, alkoi taimi, käteni ja kohta koko huone tuoksua aivan sitruunalta! Hassua.

Yksi sitruunoista on myös kehittänyt itselleen mahtavat piikit! Mahdottomia okasia on jo muutamia. Kodin kasvit -kirjassa esitellyllä sitruunapuulajikkeella on myös piikit, mutta noilla kolmella muulla taimella ei ainakaan vielä ole näkyvissä minkään valtakunnan puolustusta. Piikit olivat aluksi melko pehmeät ja taipuisat, mutta nyt ne ovat jo jämäköityneet ja ovat vielä teräviäkin!

Kotimaiset kasvikset!

2009-08-19T19:35:00.007+03:00

Opiskelupaikkakuntani Maxi Makasiinista tuli mainos jossa luvattiin 2 kotomaassamme tuotettua huonekasvia 5 eurolla. Luetteloon sisältyi myös kahvipensas, jonka perässä sitten viiletin puutarhaosastolle. Kahvia sieltä ei kyllä löytynyt, mutta jottei kotiin olisi tarvinnut palata tyhjin käsin, ostin tällaisen huonekumipuun tai kumiviikunan, millä nimellä sitä nyt tahtoo kutsua.

Kasvuvauhti on ilmiömäinen, uusia lehtiä tulee sen minkä kerkiää. Juuret kasvavat myös ilmiömäisesti ja tuntuu että jatkuvasti pitäisi olla vaihtamassa isompaa astiaa.

Anni vs. Pikkukärpäset

2009-07-28T13:53:00.005+03:00

Häiriinnyn kovasti erinäisistä asioista ja tällä kertaa niistä pienistä kärpäsistä jotka pörräävät kasvieni ympärillä! Ja sitä paitsi minusta tuntuu, että ne voivat lentää nenään...

Itseasiassahan nämä elikot eivät ole kärpäsiä ollenkaan, vaan harsosääskiä. Mutta lajista viis, ne on tuhottava! Aloin siis vastarintaan. Ensimmäiseksi tökin kaikkiin purkkeihin tulitikut siten, että raapaisupää jäi mullan pinnan yläpuolelle. Näiden teho ilmeisesti perustuu raapaisupäässä olevaan rikkiin. Mietin vaan sitä, että käytetäänkö niissä enää rikkiä? No, ei vara venettä kaada.

Toisena aseena käytän etikkaa. Eli laitoin 20ml yskänlääke mittakippoon puolet etikkaa ja puolet vettä sekä pisaran Fairya. Itse en koe etikan tuoksua mitenkään epämiellyttävänä, joten se ei tuota ongelmia. Hyvin näkyvät öttiäset lentävän litkuun ja myöskin jäävän sinne. Onnistuinhan minä toki kerran kaatamaan seokseni tv-tasolle, mutta sitten keksin laittaa kipon sellaisen koristepurnukan sisään. Näin esteettisyys säilyy ja en kömpelyydelläni tuhoa mitään.

Olen myös yrittänyt toimittaa kastelun alta päin niin, että pintamulta pysyy kuivana.

Avokadon purkki, päivä 51

2009-07-28T13:37:00.007+03:00

Avokadollani on pituutta jo vähän reilu 30 senttimetriä ja lehdetkin ovat melko suuria. Jo jokin aika sitten jouduin vaihtamaan sen isompaan astiaan, koska juuret tulivat pohjan läpi. Muuton yhteydessä peittelin siemenenkin kokonaan mullan alle.

Suursisustajana vahdoin huoneen järjestystä, jolloin avokadonkin paikka muuttui. Nyt se on melko kaukana ikkunasta, joten valoa ei tule paljoa. Täytyy seurata miten se alkaa viihtyä tuossa ja kokeilla joitain vähän valoisampiakin paikkoja. Yhdessä lehdessä on nimittäin joitain hieman tummempia laikkuja, enkä oikein tiedä mistä ne ovat tulleet. Onko se liian kuivassa, liian märässä, pimeässä, en tiedä. Asiaa täytyy rueta tutkimaan!

Päässäni on myös pyörinyt mielestäni ah niin dramaattinen leikkaaminen. Koska minulla ei ole varmaa tietoa ja mielikuvaa siitä miten se kuuluisi tehdä, en kyllä uskalla! Tai siis kuinka minä voin noin vaan leikata sitä? Eikö se muka kuole siihen?!

Sitruunaplantaasi, päivä 94

2009-07-28T13:25:00.007+03:00

Tämän kokoisia mötkylöitä sitruunoista on kasvanut. Hoidosta sen verran, että hyvin hyvin aurinkoisella paikalla ovat ja viihtyvät hyvin. Edellytyksenä on kuitenkin kastelu ja taas kastelu, joka päivä saa olla ruikkimassa vettä. Vähän suojaisammassa paikassa ei tarvitse juottaa läheskään niin usein, mutta koska luin jostain sitruunoiden pitävän suorasta auringonpaisteesta, ajattelin kokeilla tällaista järjestelyä ainakin muutaman päivän ajan.

Mitä kuuluu verigreipille? päivä 46

2009-07-28T13:08:00.004+03:00

Valtaisa lukijakuntani on varmasti jo ihmetellyt mitä Annin taimille ja tarvikkeille oikein kuuluu. Nyt pitkästä aikaa tukahdutan valtaisaa tiedonjanoanne päivittämällä kuulumisia.

Verigreipille kuuluu oikein mukavia, sillä vaikka valtaisa greippi soi minulle vain yhden siemenen, putkahti mullan alta kaksi pientä tainta! Jee! Olen kyllä kuullut, että sitruksille tämä ei ole ollenkaan tavatonta, mutta silti, koen olevani onnekas. En kyllä ole ollenkaan varma, mitä tuleman pitää kun on aika siirtää nuo isompaan purkkiin, sillä en tiedä ovatko ne kaksi täysin itsenäistä tainta vai ovatko ne jostain kohtaa kiinni toisissaan. Ja jos ne ovat kiinnikkäin, voiko ne erottaa. Saahan nähdä!

Se elää, se elää! päivä 23

2009-07-05T11:58:00.009+03:00

Aloin pikkuhiljaa huolestua yhden siemenen harvinaisuudestani, sillä se ei itänyt yhtä nopeasti kuin serkkunsa sitruunat. Kunnes sitten tänä aamuna yllätyin iloisesti! Mitähän lienen vilkaissut purnukkaan, mutta siellähän näkyi joka tapauksessa pienen pieni sitruunoiden myötä kaikille tutuksi tullut NYKERÖ! Tarkkasilmäisimmät jo varmaan hoksasivatkin sen tuolta kuvan vasemmasta alakulmasta. Saahan nähdä minkälainen viikuna siitä lopulta kasvaa, jospa se olisi edes vähän erilainen kuin sitruunat.

Toistan ja painotan: Avokado tosiaan kasvaa silmissä! päivä 28

2009-07-05T11:34:00.016+03:00

Nyt on siis kulunut 15 päivää siitä, kun pienen pieni avokadon alku pilkotti haljenneen siemenen raosta. Ja nyt se on jo noin suuri! Huisia.
Kastelen tätä altapäin, vain vähäsen kerrallaan ja usein jotta pintamulta pysyisi kuivana ja pikkukärpäspopulaatio kohtaisi tuhonsa.
Yhtenä päivänä pistin purkin kokeeksi vähän valoisammalle paikalle. Se ei kuitenkaan ollut avokadolle oikein mieleen ja alemmat lehden vähän lurpottivat. Nyt se sitten on tv-tasolla, johon aurinko ei paista suoraan ja hyvin näyttää siinä viihtyvän.

Joillekin meistä tämä helle on liikaa

2009-06-28T11:54:00.005+03:00

Nyt kun tämä Suomen suvi on oikeasti täällä ja lämpötila on helteisissä lukemissa melkeinpä vuorokauden ympäri, nuupahti aurinkoisella (ja kuumalla) ikkunalla olleelta torpankukalta kukkaset. Siirsin sen sitten ensiapuna varjoisampaan ja viileämpään paikkaan toipumaan paahtumisesta, ja nyt siinä onkin sitten jo uusia nuppuja. Lehdet eivät näyttäneet vielä ollenkaan kärsineen, joten jospa se siitä elpyy.

Avokado kasvaa silmissä, päivä 13

2009-06-19T12:42:00.006+03:00

Tänään se tapahtui, avokadon siemenen halkeamasta pilkisti pienen pieni verso! Se näyttää erilaiselta kuin kuvittelin, sillä se ei ole vihreä vaan tuollainen vaalea, vähäsen punertava. Muutama päivä sitten kun verso oli vielä tuolla halkeaman pimennossa, ehdin jo säikähtää että se on kuollut, koska se näytti ruskealta. Mutta ei hätiä mitiä, hyvin elävältä se nyt näyttää, vaikkei viherräkään. Ja kuten otsikko jo kertoo - sehän kasvaa ihan silmissä!

Niin, ja luonteeni takia, joka on toisinaan hyvinkin pikkutarkka ja olemattomista asioista häiriintyvä, on minun mainittava, että otsikossa mainitut päivät kertovat tästä lähtien kuinka paljon aikaa on kulunut siemenen multaan isuttamisesta, eikä vesilasiin plumpsauttamisesta, kuten edellisissä merkinnöissä. Kiitos.

Itämättömyystutkintaa

2009-06-14T21:45:00.010+03:00

Sitruunoiden itämisprosentti oli vain 65, joten päätin tonkia niiden idätysastiaa ja tutkia siemeniä jotka eivät olleet itäneet. Tutkintojen tuloksena selvisi, että suuri osa siemenistä jotka sille siemenasteelle jäivät, eivät olleet pulskia ja kunnolla siemenen muotoisia kuten muut, vaan sellaisia ohuita suikeroita. Liekö tässä rakenteessa syy niiden itämättömyyteen. Ehkäpä ne eivät ole kehittyneet loppuun asti toimiviksi siemeniksi, vaan ovat jääneet vajavaisiksi ja viallisiksi. Toki siellä oli sellaisia normaalejakin yksilöitä, mutta luulenpa, että niistä ainakin osa olisi itänyt jos vain olisin malttanut odottaa. Osa tapauksista oli myös sellaisia, että siemenestä tullut vajaan sentin mittainen juuri oli jostain syystä kuivaa käprähtänyt.

Loppujen lopuksi olen tulokseen hyvinkin tyytyväinen, onhan minulla nyt neljä pientä sitruunan tainta jotka kovasti kasvavat ja puskevat aina vaan entistä suurempia lehtiä!

Bambun ulkoilupäivä

2009-06-12T16:15:00.021+03:00

Tänään oli vuorossa armoton siivoaminen. Perusteellista siivousta ja pölyjen pyyhkimistä varten vein bambun ulos parvekkeelle, kun päiväkin oli jo heti aamusta niin lämmin. Ja nyt kun se kerran oli pihalla, niin minulla oli oivallinen mahdollisuus tupsutella* se. Säädinkin suihkepulloseni kaikkein hienoimmalle sumulle, ja sitten ei kun vain tups-tups-tups. Siinä saivat kevään pölyt kyytiä! Tämä bambun tupsuttelu on silloin tällöin yksi rentouttavimmista vapaa-ajantoiminnoista. Ja siis minullahan on elämä.

*Tupsuttelu = Sumuttaminen

Verigreippiä silmän täydeltä

2009-06-12T15:38:00.027+03:00

Armas veljeni palasi tänään riparilta ja toi minulle tullessaan verigreipin! Silmät kiiluen ja tarpeeksi valokuvattuani tuota ihmeellistä hedelmää rupesimme syömään sitä. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin kirpeää, paitsi silloin, kun sitä lensi silmään.

Aluksi oletin, että siemeniä ovat keskustan ympärillä olevat pienen pienet nappulat, mutta sitten veljeni löysi omasta puolikkaastaan ihan erehtymättömästi siemenen näköisen ja monta kertaa noiden pikkunappuloiden kokoisen siemenen. Se jäi ainoaksi, ja tökkäsin sen sitruunoilta vapautuneeseen astiaan. Onhan se melko iso kippo yhdelle siemenelle, mutta siinä kun oli jo mullat valmiina ja silleen. Tein hammastikusta kyltin johon piirsin nuolen osoittamaan, missä se siemen on. Näin pystyn paikantamaan siemenen sijainnin koordinaatistoon ja tähtäämään kastelun oikeaan pisteeseen.

Etsinnöistä huolimatta siemeniä en saanut kuin sen yhden. Omaa greipinpuolikastani yritin vielä syönnin jälkeen veitsen kanssa tutkia ja kaivella, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Tunsin itseni melkeinpä kirurgiksi veitsen kanssa räpeltäessäni, osasyynä oli varmaan tuo hedelmälihan punainen väri ja sitten kun istuin nenä kiinni niissä hedelmän jäänteissä ja leikkelin sillä veitsellä.. Tämän jälkeen olen enemmän kuin valmis leikkaussaliin, koska kaikkihan tapahtuu oikeasti kuten teho-osastossa.

Iltalukemista

2009-06-11T18:07:00.011+03:00

Tuossa kaupungissa käydessäni eksyin kirjakaupan puutarhaosastolle ja sieltä mukaan tarttui tämmöinen kodin kasvit -opus. Siinä on hyvät kuvat ja hoito-ohjeet 140 huonekasville. Alussa on mukavasti, myöskin kuvien kanssa, käyty läpi ihan perus juttuja, kuten ruukun vaihtaminen tai vaikkapa lisääminen. Kiva juttu oli myös se, että sellaisista "tuntumakäsitteistä", kuten kastele niukasti on kerrottu, mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Hilkka, mustanmerenruusu, torpankukka..

2009-06-08T18:26:00.012+03:00

Eilen illalla menin kädet ojossa mummolaan ja ojensin ylpeänä suuren lahjani, ne kolme sitruunan tainta. Yhtäkkiä jalouteni muuttui ainakin omasta mielestäni aika huvittavaksi, kun mummo antoi vuorostaan minulle jotain - täydessä kukassaan olevan torpankukan. Aika edukas vaihtokauppa minulle. Tämän nyt siis periaatteessa kukkii ensin koko kesän, sitten talven tullen minun pitäisi raaskia lopettaa kastelu vähitellen ja lopulta katkaista kuivettuneen maanpäälliset osat. Saas nähdä miten onnistuu! Vinkkinä mummo kertoi, että kastelu kannattaa suorittaa ihan paljaalla vedellä, sillä kerran kun hän oli kastellut torpankukkaa lannoitevedellä, se oli suuttunut ja pudottanut kaikki kukkansa.

Avokadon siemen multaan, päivä 31

2009-06-07T12:50:00.007+03:00

Tänään, siemenen oltua vesilasissa kuukauden ja kasvateltua reilun viiden sentin mittaisen juuren, istutin sen multaan. Oikein tarkkaan kun tuonne halkeamaan kurkistaa, niin siellä keskellä näkyy vähäsen vihreää.

Astia johon avokadon pistin on isompi kuin sitruunoille laittamani purkit ja siemenen asettelin multaan niin kuin vesilasiinkin - vähän vajaa puolet siitä jäi näkyviin. Luin jostain, että siemen tarvitsee valoa. Nyt sitten jännityksellä odottelemma milloinka sitä vihreää alkaa näkyä.

Sitruunaplantaasi, päivä 43

2009-06-07T12:20:00.016+03:00

Nyt on koulittu ne sitruunan taimet jotka on haluttu ja loput viskattu pellolle. Pois heitin 16 tainta, hyviä ne oli nekin, mutta niistä oli luovuttava. Seitsemän valkkasin kasvamaan. Neljä aion pitää itse ja tuo yksi purkki jossa on kolme sitruunaa on menossa mummolaan. Toivottavasti nämä nyt kasvavat hyvin - ja nopeasti!

Sitruunaplantaasi, päivä 36

2009-05-31T19:20:00.020+03:00

Vähän tilannepäivittelyä, eli tältä siellä sitruunoiden purkissa nyt näyttää. Ahtaalta. Kouliahan nuo jo pitäisi ennen kuin ovat ihan solmussa, jos eivät sitä jo ole. Siinä on vain sellainen mutta, kun minulla ei yllätys yllätys ole tilaa 20 sitruunapurkille, niin se tarkoittaa sitä, että noita niin pieniä, hyviä ja nättejä taimia pitäisi vaan raakasti viskata pois. Nyyh. Ehkä minä vielä jonain päivänä kykenen siihen. Ja sitä paitsi, täytyyhän niitä nyt ensin tarkkailla jonkin aikaa, että mitkä niistä alkaa näyttää kaikkein potentiaalisimmilta.

Avokado halkeaa ja tuottaa pientä juurta-aa. ♪♫ päivä 23

2009-05-30T09:45:00.019+03:00

Aloin jo melkein vaipua epätoivoon avokadon suhteen, alkoi tuntua pikkuhiljaa siltä, että miksi se ei halkea, heti, nyt, jo?? Tämä varmaan kertoo jotain kärsivällisyydestäni. Tänään kuitenkin kurkkasin lasiin ja päältä päin siemenen kyljessä oleva viiru näytti himpun verran kasvaneen. Tarkastelin tilannetta vähän lähemmin sekä eri kanteilta ja sieltähän löytyi tuollainen pikkuinen juuri! Voi tätä ilon ja onnen päivää.

Sitruunaplantaasi, päivä 23

2009-05-18T17:12:00.006+03:00

Nyt se tapahtui, kolme isointa tainta itsenäistyi ja pääsi omiin pikku purkkeihinsa. Mahdottomat juuret ikäänsä ja kokoonsa nähden olivat jo kasvatelleet, toivottavasti en särkenyt niitä tuossa rytäkässä. Aika näyttää miten tästä eteenpäin, toivottavasti kasvavat isoiksi ja näteiksi sitruunapuiksi! Ihanhan tässä herkistyy.

Sitruunaplantaasi, päivä 22

2009-05-17T13:53:00.028+03:00

Tilannepäivitystä sitruuna-maailmasta, nyt taimia on jo 14 ja "nykeröitä" näkyvissä vielä 4. Tällä hetkellä itämisprosentti ei kyllä päätä huimaa, mutta mitäs sitten, mitä minä muka olisin tehnyt 37 sitruunalla? Sitä paitsi tuo purkki alkaa jo nyt pikkuhiljaa käydä ahtaaksi. Tässä kohtapuoliin voisi rueta erottelemaan taimia omiin pieniin purkkeihinsa ennen kun juuret ovat jo niin sykkyrällä että niitä ei saa toisistaan irti.

Tässä kuvassa ovat samat taimet joista on kuva tuolla 6 päivää aikaisemmin. Hienosti ovat pienet kasvaneet!

Ja koska minulla on nyt ilmeisesti tulossa parikymmentä sitruunapuuta, on tässä hyvät mahdollisuudet alkaa tekemään pienimuotoisia kokeiluja. Voisi vaikka kokeilla kolmen taimen letittämistä ja sitten osan latvoa ja osan jättää latvomatta.

Oma pikku bambuni

2009-05-17T13:26:00.016+03:00

Näiden kaiken maailman sitruunoiden ja avokadojen kanssa huushollatessa on rakas bambuni jäänyt kokonaan huomiotta, mutta nyt siihen tulee muutos! Vaikka järkytyksekseni huomasin, että oma pikku bambuni ei edes ole bambu vaan joku ihmeen traakkipuu, on se minulle aina ollut ja tulee vastedes olemaankin vain ja ainoastaan bambu.

Minulla ja bambullani on aivan omanlaatuisensa suhde johon kuuluu muunmuassa tyyninä kesäiltoina ulkorappusilla ilta-auringossa istuskelu ja suihkepullolla suihkuttelu.

Ostin bambun pari kesää sitten naapurikaupungin Prismasta kahdella ja puolella eurolla. Tämä löytö piristi minua kovasti, sillä olin juuri toimenpiteistäni huolimatta menettänyt edellisen kasvattini kylmäksi yöksi auki unohtuneelle ikkunalle. Vahingosta viisastuneena tämä ei kyllä mene lähellekään ikkunoita. Ikinä.

Muutama viikko sitten vaihdoin ystäväiselleni suuremman ruukun, sillä alimpien lehtien kärjet alkoivat kellastua. Päättelin että tämä saattaisi johtua tukalista oloista, joskin kohta syyksi selvisi liian vähäinen kastelu. Toivottavasti astia ei ole nyt liian iso.

Kasvatillani on myös pieni vauva juurellansa, sillä on jo kolme tuollaista kunnollista isoa lehteä!

Sitruunaplantaasi, päivä 16

2009-05-11T12:25:00.018+03:00

Tänään se tapahtui! Yön aikana astiaan oli ilmestynyt kaksi pientä, vajaan parin sentin mittaista sitruunan alkua. Eikä siinä vielä kaikki. Kun menin muutaman tunnin päästä ihailemaan taimosiani uudelleen, oli sinne pompannut vielä yksi lisää. Huisia!

Tuossa laskeskelin, että tällä hetkellä tuossa astiassa näkyy ainakin 16 pientä vihreää "nykeröä", joista tässä lähipäivinä pitäisi hypätä näkyviin tuommoiset pienen pienet puun alut.

Hammastikkutaiteilua, päivä 3

2009-05-07T18:05:00.024+03:00

Vaikuttavilla askartelijan-taustoillani asettelin avokadon siemenen vesilasiin hammas-tikkujen varaan. Veden alle jätin vähän reilun puolet siemenestä ja eikun kippo ikkunalle.
Kärsiköhän tuo siemen puukko-käsittelyssäni hieman extraa, vai tuleeko noita tummia läiskiä taitavimmankin avokadokasvattajan käsittelyssä? No, toivottavasti en peruuttamat-tomasti vahingoittanut sitä.

Ainiin, ps! Tämä ei ollut minulle todellakaan itsestäänselvää, joten sanonpahan sen nyt täällä ääneen, jotta mahdollisesti muiden ei tarvitse ihmetellä: Ne hammastikut voi tökätä kiinni siihen siemeneen. Ja mielestäni se on jopa suotavaa, elämä helpottuu kovasti.

Hedelmähyllyltä

2009-05-04T17:20:00.012+03:00

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin avokadon, idätysmielessä tietenkin. Hintaa tällä investoinnilla oli huikeat 60 senttiä. Kylläpä taitaa olla maailmassa raskaamminkin kukkarolle käyviä harrastuksia kuin tämä tällainen avokadojen ja sitruunoiden kasvattelu.
(Tulkaa kysymään tästä asiasta sitten 15 vuoden päästä kun minulla on valtava omakustanne kasvihuone jossa on kaikki maailman kalleimmat harvinaisuudet joiden takia voin joutua velkavankeuteen. Ja entäs ne hulttionuoret jotka särkevät kasvihuoneeni ikkunoita ja maalaavat graffiteja seiniin!)

Avokadon halkaisu oli erittäin jännittävä kokemus ja kyllä, siemenhän sieltä löytyi! Vähän vesihanan alla huuhtaisin sitä. Sitten ajattelin, että pakkohan sitä avokadoa on maistaa kun sen on kerran ostanut. Enhän minä tiedä että onko sitä alkuunkaan tarkoitettu syötäväksi siltään, mutta ei siihen ainakaan kuollut. Koostumus olikin yllättävän pehmeä!

Siemenen pariin palattuani rupesin taistelemaan siitä tuota ruskeaa kuorta irti. En tiedä että miten se on tarkoitettu siitä pois otettavaksi, itse jouduin lopulta turvautumaan puukkoon. Ei näillä pianistin kynsillä kyllä mitään raaputella! Ajattelin antaa siemenen olla pari päivää ja sitten mestarillisesti asetella sen vesilasiin.

Sitruunaplantaasi, päivä 8

2009-05-03T11:20:00.020+03:00

Aamulla kylvöksiä kastellessani loin tarkemman silmäyksen sitruuna-astiaan. Siemeniä multaan pistäessäni muutama siemen jäi vähän näkyviin ja nyt niissä näkyi pienet, mutta potentiaaliset juuret! Saas nähdä milloinka päättävät sitten rueta kasvamaan myös tänne toiseen suuntaan.

Lämpimin kahviterveisin Paulig

2009-04-29T16:58:00.029+03:00

Tänään kotiuduttuani pöydällä odotti iloinen ylläri, posti oli tuonut Pauligilta kirjeen jossa oli kymmenen kahvin siemenpapua. Nopeaa toimintaa, pavut tulivat kahden arkipäivän kuluttua yhteydenotostani, ja aurinkoisten kevääntoivotusten kera. :)

Papuja näkyy tuossa pussissa olevan siis kymmenen kipaletta ja mukana tulleessa läpyskässä neuvotaan istuttamaan ne hyvin lannoitettuun multaan 1-2cm syvyyteen. Niin, ja vielä litteä puoli alaspäin!
Aluksi kehotetaan kastelemaan kahdesti päivään ja sitten yleensäkin pitämään vedottomassa paikassa. Itämisen taas kerrotaan kestävän kuudesta seitsemään viikkoon, joten eipä passaa hötkyillä.

Valtavaa toivoa näiden papujen itämisestä ei ole, koska ne pitäisi laittaa kasvamaan mahdollisimman tuoreina, ja nämä olivat jo lievästi sanottuna kuivia. Päätin kuitenkin tehdä kaikkeni ja laitoin puolet vesilasiin likoamaan ja taidanpa pitää niitä siellä päivän tai pari. Toisen puoliskon pistin multiin ja kastelin kunnolla. Toivossa on hyvä elää.

Sitruunaplantaasi

2009-04-25T16:38:00.010+03:00

Maaseudun tulevaisuus 24.4.2009 sanoo: "Vielä ehdit valmistaa siman vapuksi!"
Jes! Ja sitten eikun vaan sitruunoita puristamaan. Aikani puristeltuani huomasin valtavan siementen paljouden, joka sai minut pauloihinsa - ja tökkäämään siemenet multaan. Otin vähän selvää sitrusten idättämisestä sekä hoitamisesta ja päätin rueta kirjoittamaan tänne taipaleestani pikku viherpeukalona.

Eli siemeniä siunaantui kolmesta sitruunasta sellaiset 37 kappaletta ja totta kai minä pistin ne kaikki multaan. Sittenpähän näkee moniko heistä päättää lähteä kasvamaan. Astia on sellaiset 10 senttiä korkea ymmyrkäinen ja lavea muoviastia ja multa löytyi tähän hätään halkoliiteristä. Multa ei ole mitään superkukkien übermultaa, vaan kuivaa ja kokkareista.

..toivoa sopii, että nämä sitruunat suuressa laupeudessaan päättävät sitten lopulta itääkin.